Terve! 

Mistäs aloittaisin. Hmm... Kerron vaikka viime kesäisetsä muutosta, niin pääsette jotenkuten jäljille. Elikkäs: Muutettiin landeilta kaupungille. Vaihdoin koulun, koska edellisessä en menestynyt hyvällä maineella, olin kiusattuna ja suoraan sanoen kaikkien pilkkana. Olin asunut landeilla jo 10 vuotta, joten en osaa olla varoivainen täällä kaikkien edessä, monta kertaa on tullut tilanteita, jossa meinannut käydä hullusti. Muistan viimeisen päiväni kun asuin landeilla, istun kaverini kanssa terassilla, istumassa, ja puhumassa miten meille käy.Siihen lopputulokseen tultiin, että molemmille käy hyvin. Auto kävi, avaimet luovutetiin, autonradiosta soi joku ikivanha kappale, ja kaveri lähti. En halunnut hänen kävelevän, se oli syntä raastavaa. 2 vuotta tukenani ollut, viimeistä kertaa meillä. Käännyttiin uuden kodin pihalle. Koira katsoi epäluuloisesti uutta kotia, jos olisi osannut puhua, se olisi sanonut:"Ei ole meidän paikka täällä." Muistelin viimeviikkoani, kun tutustuin uuteen kouluun. Luokka oli mahtava, kaikilla synkkasi hyvin, opettajat kivoja yms. Vaikutti täydelliseltä. Ei. Ei ei. Mitä taas kuvittelin? Mistä minä, 3v kiusattuna löytäisin onnen? Minä, kaikkien tiellä ja riesana oleva flikk? (Flikk = Tyttö) Huokaisin, nousin sängyltä ja miettisin mihin virittäisin stereot ja tietokoneeni. Sain viritettyä kaikki noin viidessä minuutissa, ja menin soittamaan Sabatonia. Tämä on uusi alku, sanoin ja aloitin uuden elämäni. Erilaisena ihmisenä.

  ~EmmyC.~